Huuhhuuh ! Viimeinen viikko (itseasiassa vähän yli viikko) on ollut draaman täytteinen. Ihmiset riitelee, mä yritän olla puolueeton ja selvitellä asioita ja tukea kaikkia... Lopulta se meni siihen, että romahdin täysin kun mun apua ei arvostettu, yritin liikaa ja lopulta mutkin yritettiin vetää mukaan tähän riitaan. Porukka sai sovittua asiansa, mutta samana päivänä sota syttyi uudelleen. Sillon päätin, etten enää halua nähdä kahta ihmistä, jotka on muutenkin jo aiheuttanut mulle vaan pahaa oloa ja hankaluuksia koko tän kolmen kuukauden ajan. En ymmärrä miksi. Tunsin ne henkilöt jo yläasteella, eikä ne sillon ollu tollasii. Ne oli ihania ihmisiä, joiden kanssa pysty nauramaan. En tiiä sit mitä eilen on taas tapahtunu ku ne tekstaili toisilleen eikä mulle haluttu kertoa asiasta. Noh, mulla oli ihan kivaa töissä sillä aikaa ku ne riiteli/tekstaili/whatever, eli se ei mua niin hetkautakkaan.
Mulla on maha ihan törkeän kipeä, eikä mikään auta (tainno, ehkä särkylääke vois tehdä jotai mut en oo viel ottanu). Otan varmaan kohta sen. Ja siis se on niin kipeä, etten ylös pääse. Datasin aluksi lattialla, kunnes alko sattumaan niin että oli pakko siirtyä. Siirryin siis sänkyyn ja täs mä makaan koneen kanssa vieläkin. En mä sit tiedä, mikä mul on.
Nooh, kuitenkin. Huomenna on viimeinen päivä mp- messuja, ja aateltiin Villen ja Samulin kaa mennä sinne käväseen ja katteleen c: Toivottavasti kipu ei iske myös huomenna, koska tätä on ollut eilisillasta asti 8(
Hei. Joulupostaus kakkosta ei tullutkaan kovien joulukiireiden vuoksi, pahoittelut. Ehkä joskus kerron siitä sitten. Uuden vuoden vietin Vantaalla kavereiden kanssa. Ihmisiä tuli meille aloittelemaan ja täältä lähettiin bussilla rakettien kaa Tiksiin, asemalta käveltiin Heurekalle ampumaan ja kattomaan raketteja, mul on muutama kuvakin, minkä liitän alle (en todellakaa siis niitä kaikkia :'D).
Tästä vuodesta.. Hmm.. Oon työssäoppimisjaksolla Sipoossa eräässä eskarissa ja nuorisotalolla. Siinä menikin hetki, kun paikat sain. Pääsin aloittamaan viikon myöhässä ja sitten sairastuin, joten tosiasiassa pääsin aloittamaan vasta tänään. Nyt kattelen spidermania telkusta ja meen kohta pesee naaman. Huomenna taas yheksältä duuniin. Huomenna on mun pikkuveljen synttärit ja meen viikonloppuna mutsille juhlimaan niitä. Sekin täyttää jo 15v O__O iha hullua, tulee vanha olo. Mut joo, tuun luultavasti viel kirjottaa tänne jotain turhaa, nyt ei aivot toimi ja haluun nukkuu huonosti nukutun yön jälkeen. Laitan tähän vielä jotain kuvia.
Aattelin tehdä tälläsen tooosi ison joulujutun ja tässä tulee sen eka osa, missä kerron mun lapsuuden joulusta Suomessa. Loput tulee kans ennen jouluu ja jouluna. Enjoy :)
Pienenä joulu oli mun lempijuhla. Sai nähdä sukulaisia ja leikkiä serkkujen kaa joita ei niin kovin usein nähnyt. Meitä serkuksia on yhteensä 6 äidin puolelta minut ja veljeni mukaan lukien. Me nimitettiin itteämme tonttupartioks. Se oli meidän ryhmän nimi. Jälkeenpäin se naurattaa, mutta sillon se oli kova juttu ja niin salainen. Me jaettiin ittemme kahden tyypin pareihin ja mentiin eri puolille taloo ikkunoiden taakse partioimaan millon joulupukki tulee. Sit aikuiset kutsu meidät syömään ja aina me oltiin yhtä vastahakoisia ja syötiin nopeesti et ehditää nähdä ku se pukki tulee. Tässä vaiheessa yleensä joku aikuisista sano, että "Ei se pukki vielä tule, ehkä joskus kahdeksan aikoihin vasta. Pitää käydä hautausmaalla ja laittaa jäälyhtyihin tulet, ei se pukki tule ennen ku kaikki on tehty ja kaikki on paikalla". Silloin me mentiin katsomaan telkkua ja kappas vain, pukki tuli ehkä puolen tunnin sisään.
Lukutaitoiset vanhimmat lapset jakoivat lahjat. Eli minä ja Jasu. Pian myös Henkka. Ennen ku kellään meistä oli lukutaitoa, pukki sanoi nimen ja lapsi kävi hakemassa. Kun lahjat oli jaettu, me kaikki vertailtiin ja näytettiin lahjojamme toisillemme. "Kato mitä mä sain!" "Oi vähän hieno, saanks mä kokeilla sitä?" En ihmettele yhtään miksi joulu oli mielestäni se paras juhla vuodesta. Ja hautausmaasta ja lyhdyistä puheenollen.. Mummo ja pappa kävi aina aamulla hautausmaalla ennen kun kukaan oli tullut paikan päälle. Lyhdyt kävi joku sytyttämässä heti ruuan jälkeen, me ei vaan partioinniltamme sitä huomattu. Lahjojen jaon ja hetken leikkimisen jälkeen lähdettiin kotiin. Pari kertaa ollaan jääty myös mummolaan yöksi. Kotona katsottiin joku lahjaksi saatu leffa tai sitten telkkarista tuleva joku. Sitten mentiin nukkumaan.
Alkuun biisi, minkä sanat on koskettanu mua viime aikoina ja on tullu kuunneltuu aika paljon.
Mä en saa taas aikaseks yhtään mitään. Ajatukset karkailee enemmän ku liikaa. Mun pitäs jaksaa panostaa viel vähän. Kaks tehtävää enää. Mut tuntuu etten jaksa. Toisaalta porukka metelöi taas niin paljon etten voi keskittyä. Tää tehtävä on muutenki myöhässä. Pitäs yrittää vaan saada tää valmiiks. Nyt. Laita musiikki pois ja rauhoitu. Kaikki on hyvin jos vaan saan tän nyt tehtyä. Perfektionistiys on perseestä. Laitan ihan liikaa likoon ja stressaan ihan liikaa. Hyvä ei oo tarpeeks kun pitää olla aina K3. Jos tehtävä myöhästyy edes vähän, se on maailman loppu. Niin kun tällä hetkellä. Miksi säästin sen sitten näin viime tinkaan? Koska mulla on ollut taas ihan liikaa stressiä ja oon ollu kipeenä enkä senkään vuoksi jaksanut.
Pitäis siivotakkin.. Ja pakata.. Ja se yks etätehtävä... Näitä asioita on vaan liikaa. Enkö vois vaan pysäyttää aikaa ja tehdä noi asiat rauhassa ja sitten laittaa ajan taas pyörimään. Tää huone näyttää ihan kauhealta. Niin sotkussa.. En muista onko täällä ikinä näin sotkusta ollut.. Tuskinpa. Alan siivoamaan ahdistuneena ja muistan sen tehtävän mikä on jo nyt myöhässä. Kaikin keinoin yritän vältellä sitä, mutta silti mua ahdistaa kun en tee sitä. Oravanpyörä. En kai haluu vaan hyväksyy et oon taas myöhässä. Haluisin vaan deletoida ton tehtävän. Nyt olisi hiljaistakin ja voisin aloittaa... En osaa. En ymmärrä. Ahdistaa kun en voi antaa kaikkeani, koska en ymmärrä tehtävää.
Perfetionismin kanssa täydellisen ja kaoottisen parin luo keskittymishäiriöni. Toinen puoli haluaa tehdä kunnolla, pikkutarkasti ja saada kaikesta täydellisen, toinen puoli saa aikaan sen, että metelin aikana en saa mitään aikaan koska keskityn vain siihen meluun. Keskityn siihen mitä muut puhuu tai tekee vaikka en haluaisi. Mun pää ei tottele. Tehtävä jää kesken ja perfektionisti-minä ahdistuu jälleen kun en saa asiaa päätökseen. Sama juttu koulussa. Kaikille annetaan itsekseen luettavaksi teksti ja ne jotka saa ensin valmiiksi lukemisen alkavat kuiskia keskenään. Keskittyminen herpaantuu samantien. Silmät lukee samaa riviä uudelleen ja uudelleen, mutta mitään ei mene päähän. Aivot kuuntelee kuiskintaa, mutta silmät yrittää jatkaa lukemista. Ei onnistu. Ahdistun jälleen.
Opin parhaiten kuuntelemalla ja keskustelemalla. Tosin, jos joku höpöttää opetuksen päälle tai supattaa lähelläni, en pysty sisäistämään opetusta. Opettajan suu liikkuu, mutta ääni sekoittuu velliksi enkä saa selvää. Sen sijaan kaikki mitä takana istuva Jussi-Petteri supattaa Timo-Aleksille välitunnista jää päähäni. Mulla on tosi hyvä muisti, muistan yksityiskohtasiakin asioita ihmisten puheesta ja moni on mulle siitä joskus kertonut. Oisin varmasti yksi parhaimmista koulussa, jos mulla ei ois ADD:tä. Tosin sen kanssa voi elää... Jos ei kärsi perfektionismistä. Perfetionismi laskee itsetuntoa huimasti, jos ei keskittymishäiriön takia saa tehtyä tehtäviä loppuun tai niin hyvin kuin haluaisi. Suunnittelen aina tehtävän saatuani päässä miten teen sen ja innostun mielenkiintosista aiheista, mutta kun pitäisi alkaa tekemään on kauhea melu ja mistään ei tule mitään.
Jos jommankumman sais parannettua, niin oisin onnellinen. Mieluummin parantaisin perfektionismin, koska se tekee mut vaan surulliseksi ja asettaa liikaa paineita. Oon kokoajan ahdistunut. Varsinkin jaksojen lopussa, milloin tehtävien deadlinet on. Kaikki pitää olla valmiina. Aikaa on ja tahtoa, muttei hiljaisuutta. Alla olevista oireista mulla täyttyy tummennetut. Lähde: Wikipedia
Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä**
Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa **
Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.
Noihin ** kohtaan lisään vielä sen, että teen virheitä jos ei ole täydellinen hiljaisuus ja organisointi on vaikeaa vain joskus ja sekin oikeastaan ahdistuksen takia, kun en tiedä mistä aloittaa. No mutta kuitenkin.. Nyt alan siivoomaan ja kirjottelemaan (toivottavasti). Tää on tän vuoden viimenen postaus Mikkelissä. Oon suunnitellu muuten hienon joulupostauksen saa nähdä ehdinkö tekee sen tässä. Määrä ois saada se ennen joulua tai joulupyhinä ulos :) Mutta joo, nyt lopettelen kun sain purkaa taas vähän tuntojani :D
Blogin ulkoasu muuttui taas hieman! c: Mitä pidätte? Noi gadgettejen tekstit näkyy hieman huonosti, mutta yritän korjailla niitä kyllä. Mul on kauheen yksinäinen olo. En voi jakaa asioitani toisen kanssa tai kääriytyä toisen kainaloon.. Kämppä on tyhjä. Ei tääl oo ku minä ja Mato. Onneks ei tarvi olla yksin ku enää huominen, maanantaina pääsee meluisaan asuntolaan. Hassua, että vaikka en pidä siitä melusta asuntolassa, niin tällä hetkellä kaipaan sinne. Siellä on ihmisiä joille voi puhua niitä näitä. Täällä on vaan käärme, joka nukkuu terraariossaan pienessä muoviboksissa missä on kaksi reikää. Seinän toisella puolen se vanha alkkis oksentaa. Toisen seinän takaa ei kuulu mitään. Yläkerrasta kuuluu kaks kertaa päivässä ääntä. Sillon ku se asukas lähtee töihin ja sillon ku se palaa. Rappukäytävästä kuuluu kokoajan ääntä, onhan tää melko iso talo.
Laitan musiikkia soimaan, jotta en jäisi kuuntelemaan pieniä rasahduksia ja askeleita. Haluaisin halin. Tai monta halia.. Outoa olla toisen kodissa kun tää toinen on jossain kaukana. Vaikka onhan tää toisaalta munkin koti. Tosin ei lain mukaan.. Mutta ei mulla ole muutakaan paikkaa. Lain mukaan saan vaan kyläillä täällä, koska en maksa vuokraa. Enkä mä tiedä voinko kutsuu tätä kodiksi. Ei tää tunnu yhtään omalta. Voi ku mä saisin sen kämpän. Voisin kutsuu sinne kavereita kylään. Millon viimeksi oon saanu kutsua johonkin kavereita niin, että voitais olla ihan rennosti? Siitä on aikaa. Saisin omaa rauhaa. Onhan mulla nytkin omaa rauhaa, mutta se ei tunnu samalta. Täällä on oudon hiljaista. Ja kun kämppä on täynnä jonkun toisen tavaroita, niin ei se tunnu omalta.
Musta kodin määrittelee se, missä on hyvä olla ja mihin tuntee et voi palata aina uudelleen, mihin aikaan tahansa ilmoittamatta mitään kellekkään. Koti on se piilopaikka, mis oot turvassa. Kotona voit näyttää huoletta perseeltä. Siellä voit olla niin rennosti ku pystyt. Heittää jalat sohvapöydälle telkkaria katsoessa ja mennä mihin aikaan tahansa suihkuun. Siellä ei tarvitse kysellä keltään lupaa tehdä jotain. En muista millon viimeks mulla ois ollut koti. Kämppä on ollut aina ja katto pään päällä, mut se et jossain ois tullu tollanen fiilis... Siitä on kauan.
Ja siis oon yksin koska Ville lähti Tunisiaan kaverinsa kanssa. Voisinhan mä laittaa sille toki viestiä, mut ne maksaa paljon. Oon mä pihalla käyny jne etten ihan mökkihöperöks tuu ja huomenna pitäis lähteä joululahjoja shoppaamaan. Mut nyt alan ... enpäs kerrokkaan! Liittyy joidenkin joululahjoihin joten oon ihan hyshys c:
Tässä se vihdoin tulee! Mun mutakakkupostaus jota on odotettu marraskuun alusta saakka. Ohje on kaksinkertaistettu, joten siis paljon suklaisempi ja mielestäni herkullisempi kuin yksinkertainen. Alla oleva riittää helposti neljälle henkilölle, mutta olen sen saanut yksinkin suuhuni kumottua (en tietenkään saman päivän aikana, mutta kuitenkin :D) Hope you enjoy it! ♥
2. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään (vehnäjauhot, kaakaojauhot, leivinjauho, vaniljasokeri)
3. Kaada ensin rasva ja sitten kuivat aineet muna-sokerivaahtoon ja sekoita ne keskenään varovasti nostellen. Itse irroitin sähkövatkaimesta toisen sekoittimen ja sekoitin sillä käsin.
4. Irtopohjavuoka on helpoin vaihtoehto tätä kakkua tehdessä. Laitoin pohjalle leivinpaperin ja voitelin reunat. Jos sinulla ei ole käytettävissä irtopohjavuokaa, voitele koko vuoka.
5. Kaada taikina vuokaan ja pistä se uuniin 25-35 minuutiksi.
6. Vaikka kyseessä onkin mutakakku, varmista hammastikulla jääkö tikkuun taikinaa tökkäämällä se keskelle. Jos jää, laita vielä hetkeksi uuniin, jos ei, kakku on valmis. Kakku lohkeilee hieman pinnasta, mutta sisältä mutakakkumaista.
- Kannattaa nauttia täysmaidon kanssa, jos et omista maitoallergiaa tai laktoosi-intoleranssia (;
